Siirry sisältöön
Etusivu
 
 
 
 
 

Ajankohtaista

17.11.2017

"Yliopisto haluaa olla edelläkävijä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja moninaisuutta kunnioittavan ilmapiirin luomisessa"

Helsingin yliopiston kansleri emeritus Thomas Wilhelmsson puhui 100 tasa-arvotekoa -juhlissa 10.11.2017 Helsingin yliopistolla tehtävästä tasa-arvotyöstä. Lue koko puhe täällä!

100-tasa-arvotekoa-juhla/Tervehdyspuhe

Kansleri (emeritus) Thomas Wilhelmsson 10.11.2017


Arvoisa presidentti Halonen, arvoisa rouva Koivisto, hyvä juhlaväki, bästa festpublik, dear friends,

Aluksi haluan esittää parhaat onnitteluni 100-vuotisjuhlia viettävälle Suomelle. Mina varmaste gratulationer till det hundraåriga självständiga Finland.

Tämäkin juhla on yksi pitkässä sarjassa itsenäisyyttämme 100 vuotta juhlistavia tilaisuuksia. Tässä tilaisuudessa on paikallaan erityisesti onnitella Suomea siitä, että maa on itsenäisyytensä aikana luonut yhteiskunnan, joka luetaan maailman tasa-arvoisimpiin. Tunnetusti Maailman talousfoorumin vuoden 2015 Global Gender Gap- raportin mukaan Islanti, Norja ja Suomi ovat maailman kolme tasa-arvoisinta maata.

Toki mittaria on arvosteltu, muun muassa siitä, ettei se huomioi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hyvä kansainvälinen sijoitus ei missään nimessä tarkoita, että yhteiskuntamme olisi tasa-arvon osalta valmiiksi rakennettu. Vielä löytyy tällä saralla paljon tekemistä.

Tämä toteamus vie minut toisiin onnitteluihin. Haluan onnitella 100-tasa-arvotekoa- hanketta, ja sen järjestäjiä Naisjärjestöjen keskusliittoa ja tasa-arvoasiain neuvottelukuntaa, erinomaisen onnistuneesta ja tuloksekkaasta projektista. On ilo viettää hienon hankkeen juhlaa. Ja olen ylpeä siitä, että Helsingin yliopisto on saanut kunnian tarjota puitteet tälle juhlalle.

En sano päätösjuhlaa. Ja toivon, ettei juhlaa pidettäisi sellaisena. 100 tasa-arvotekoa-hanke on jo kuluvan vuoden aikana saanut aikaan niin paljon merkittäviä tekoja, että todellakin toivon hankkeen jatkuvan jossakin muodossa myös itsenäisyysjuhlavuoden jälkeen.

Tervehdykseni teemaksi on merkitty Helsingin yliopisto tasa-arvon edelläkävijänä. En ole itse valinnut otsikkoa. Olisi mukavaa, jos otsikko olisi totta. Historiallisesti katsoen yliopistoa ei voida kuvata minään tasa-arvon majakkana. Mutta viime vuosikymmeninä on tehty paljon tasa-arvon edistämiseksi yliopistolla. Varmasti on tehty virheitä, mutta oikeaan suuntaan olemme tosissamme pyrkineet etenemään.

Yliopiston tasa-arvohistoria ei ole kovin pitkä. Vuonna 1989 asetettiin ensimmäinen tasa-arvotoimikunta, jolle annettiin tehtäväksi yliopiston ensimmäisen tasa-arvosuunnitelman valmistelu.

Jo henkilöstöä kuvaavien lukujen valossa tilanne oli silloin hyvin erilainen kuin nyt. Sukupuoleen liittyviä jakaumia ei edes mainittu vuosikertomuksessa. Ja kun niitä tarkasteli, naisten kohtaama lasikatto tuli vastaan heti ensimmäisillä askelilla, jo ennen tohtoriopintoja. Kuluneiden 27 vuoden aikana näissä luvuissa on tapahtunut huomattavia muutoksia, oikeaan suuntaan.

Tänään uusien tohtoreiden enemmistö on naisia, ja akateemisen uran kolmella ensimmäisellä portaalla naiset ovat vallanneet johtoaseman. Miesenemmistö on enää vain professoritasolla, ja silläkin tasolla naisten osuus on noussut noin 20 prosentista n. 30:een. Mutta vielä on tehtävä paljon työtä, jotta tämä vääristymä saadaan korjattua, kuten myös keskimääräisessä palkkatasossa olevia eroja.

Uusissa tasa-arvosuunnitelmissa on perustellusti kiinnitetty enemmän huomiota laadullisiin tasa-arvotekijöihin. Pohjaksi tehtiin yliopistolla muun muassa laajahko epätasa-arvokysely (v. 2000). En malta olla siteeraamatta erästä kyselyyn vastannutta:

”HY yllättää minut positiivisesti … tämä tasa-arvokysely on todella hyvä juttu. En olisi uskonut että tahmea HY voi olla näin edistyksellinen!!!”

En tiedä onko edelläkävijäksi pyrkivän syytä olla ylpeä tällaisesta luonnehdinnasta. Tahmeudesta on ainakin pyritty eroon.

Kerättyjen kertomusten perusteella on osattu kohdistaa huomiota esimerkiksi raskauteen tai lapsiin liittyvään syrjintään, kollegojen tai esimiesten aiheuttamaan näkymättömyyden kokemuksiin, ja sukupuoliseen häirintään.

Nykyään näkökulma tasa-arvoon onkin laajempi. Korostetaan, että tasa-arvon tulee olla osana kaikkea yliopistollista päätöksentekoa. Yliopisto on sitoutunut edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä ehkäisemään syrjintää kaikessa toiminnassaan. Yliopisto haluaa olla edelläkävijä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja moninaisuutta kunnioittavan ilmapiirin luomisessa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä niiden osana esteettömyys nähdään osana moninaisen ja monikielisen yliopistoyhteisön arkipäivää.

Toki tapahtuu virheitä, emme ole vielä maalissa. Ja ympäröivä maailma näyttää tasa-arvon – ja monen muunkin myönteisen yhteiskunnallisen arvon - kannalta aika uhkaavalta. Monissa maissa näyttää käyvän niin, että vuosikymmenien saavutuksista joudutaan perääntymään. Tästä on merkkejä Suomessakin, vaikkei niin pahoja kuin joissakin muissa maissa.

Tasa-arvobacklash ei ole vielä tullut yliopistoon. Mutta se näkyy kyllä jo esimerkiksi kasvavana ulkopuolisena painostuksena yksittäisiä tutkijoita kohtaan. Painostukseen yliopiston on syytä puuttua selkeällä tavalla. Toivon että jatkossakin voimme tältä osin toimia kuplassa, johon ainakaan tällaiset kielteiset yhteiskunnalliset virtaukset eivät vaikuta.

Toivotan kaikille hyvää tasa-arvoiltapäivää! 


 
 
 
 
login Synergia Foxy