Siirry sisältöön
Etusivu
 
 
 
 
 

Ajankohtaista

28.09.2017

Liikunnan 100 tasa-arvotekoa -starttitilaisuus: Polttopisteessä tasa-arvo johtamisessa ja urilla

Suuri joukko liikunta-alan johtamisesta, urista ja tasa-arvosta kiinnostuneita kokoontui 21.9.2017 opetus- ja kulttuuriministeriöön Liikunnan 100 tasa-arvotekoa -starttitilaisuuteen. Seminaari oli osa OKM:n tasa-arvotekoa haastaa liikunnan ja urheilun lajiliitot edistämään sukupuolten tasa-arvoa liikunnassa ja urheilussa.

Seminaarin aluksi kuultiin opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen puhe. OKM pyrkii tasa-arvoteossaan sataan tasa-arvoa edistävään lupaukseen, mutta sukupuolten välisen tasa-arvon on oltava agendalla aina, ei vain juhlavuonna. Johtaminen on yksi keskeisimmistä liikunta-alan tasa-arvohaasteista kaikilla alan tasoilla ja eri lajeissa. Esimerkiksi pitäisi peräänkuuluttaa liikuntajohtajien johtamis- eikä vain liikunnan substanssiosaamista. Onnistunut perhevapaauudistus toisi äiditkin enemmän liikuntaharrastusten pariin.

LIKES-tutkimuskeskuksen tutkija Salla Turpeinen esitteli tänä vuonna julkaistun Liikunnan tasa-arvo Suomessa -selvityksen tuloksia. Turpeinen pahoitteli, ettei muista sukupuolista kuin miehistä ja naisista ole juuri tilastotietoa saatavilla. Luvut naisten määrästä liikunta-alalla ovat pysäyttävää kuultavaa. Selvityksen tehneen työryhmän sukupuolijakauma oli varsin tasainen, mutta konsultoiduista asiantuntijoista lähes kaikki olivat miehiä; naisia ei oikein voi konsultoida, jos heitä ei ole johtopaikoilla. Esityksessä käytiin läpi naisten osuuden kehitystä eri liikunta-alan tehtävissä vuodesta 1995 vuoteen 2017. Tänä aika naisten osuus liikuntajärjestöjen hallitusten jäsenistä on noussut 16 prosentista 32 prosenttiin, puheenjohtajista kuudesta 16 prosenttiin ja toiminnanjohtajista 13 prosentista 34 prosenttiin. Vaikka kehitystä on siis tapahtunut, osuudet ovat yhä pieniä; parhaimmillaan naisia on liikuntajärjestöjen johdossa tai korkea-arvoisissa luottamustehtävissä vain kolmannes.

Sukupuolijakauma vaihtelee runsaasti eri lajien välillä: osa liikuntalajeista on selkeästi joko naisten tai miesten suosiossa, osaa harrastavat kummatkin. Sekä naisten osuuden lisääminen liikunta-alan johtopaikoilla että lajien sukupuolistuneisuuden purkaminen on kuitenkin mahdollista. Uudessa Liikunnan tasa-arvo Suomessa -selvityksessä havaitaan, että edellisen selvityksen (2011) jälkeen on tapahtunut edistystä. Tasa-arvoajattelun taito on aluillaan: nyt pitää varmistaa, että suunnitelmat ja puheet johtavat myös käytännön pitkäjänteisiin toimiin. Sukupuolittaista tietoa ja tilastoja on nykyään huomattavasti paremmin saatavilla, mikä mahdollistaa paremmat objektiiviset mittaukset.

Jonna Louvrier, tasa-arvoasiantuntija ja Includia Leadership Oy:n toimitusjohtaja, puhui tasa-arvon haasteista ja potentiaalista johtamisessa ja urilla. Tasa-arvotilaisuuksien yleisöt ovat yleensä täynnä naisia. Miesten osallistuminen tasa-arvotyöhön on äärimmäisen tärkeää: tasa-arvo on mahdottomuus, elleivät myös miehet osallistu sen edistämiseen. Tietysti sukupuolten välisen tasa-arvon edistyminen hyödyttää myös miehiä ja antaa heille liikkumavaraa.

Stereotypiat naisista ja miehistä ovat suurena syynä siihen, että urheilujohtajien joukossa on vain vähän naisia. Ihmiset arvostavat työssä ja johtajuudessa alitajuisesti miehiin liittyviä stereotypioita, mikä on työelämän tasa-arvon kannalta hyvin haitallista. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että naissukupuoli on haitaksi rekrytoinnissa. Sama työnhakija arvioidaan heikommaksi, jos hänen tiedetään olevan nainen verrattuna siihen, että hakemus käsiteltäisiin anonyymisti. Naisia vaaditaan työnhaussa todistamaan osaamistaan miehiä enemmän, ja rekrytoinnin valintakriteeritkin riippuvat hakijan sukupuolesta. Stereotypioiden vaikutusta voi vähentää tietoisin keinoin: asettamalla työnhakijoille ennakkoon selkeät kriteerit, kouluttamalla päätöksentekijöitä ja viemällä oppeja käytäntöön sekä huolehtimalla, että päätöksentekijöillä on selvitysvastuu valinnoistaan. Se, että valintakriteerit pitää pystyä perustelemaan, vähentää stereotypioihin perustuvaa miesten suosimista.


Hanna Hartikainen, Sami Itani, Tiina Kivisaari ja Kalervo Kummola

Louvrier toimi myös puheenjohtajana "Kokemuksia, käytäntöjä ja visioita: paneeli tasa-arvosta, urista ja johtajuudesta" -paneelissa. Panelisteina toimivat Suomen Golfliiton puheenjohtaja, OP ryhmän vakuutusliiketoiminnan johtaja Hanna Hartikainen, Adeccon henkilöstöjohtaja Sami Itani, opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueen johtaja Tiina Kivisaari sekä Kansainvälisen Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja Kalervo Kummola.

Panelistit keskustelivat liikuntajohtajien pätevyysvaatimuksista. Käytännön kokemus alasta nousi muodollista koulutusta keskeisemmäksi, ja intohimoakin peräänkuulutettiin. Hartikainen toi esimerkkejä golfmaailman tasa-arvomahdollisuuksista – golf sopii niin naisille, miehille kuin lapsillekin – mutta käytännössä laji on yhä hyvin miehinen. Kummola esitteli jääkiekon tasa-arvo-ongelmia. Esimerkiksi SM-tasolla pelaavat miehet ovat ammattilaisia, mutta naisten MM-jääkiekolle ei haluta kohdistaa resursseja. Kummolan mielipiteet herättivät myös ihmetystä: hän esimerkiksi tokaisi, että olisi huolestuttavaa, jos naispuolisten jääkiekkoilijoiden määrä nousisi kovin suureksi, sillä jääkiekko ei sovi kaikille naisille, vaan tanssi ja taitoluistelu voivat olla naisille parempia lajeja. Myös Aamulehden keskustelunavaus sukupuolineutraaleista titteleistä herätti keskustelua. Osa ihmisistä kokee, ettei sanavalintoja ole tarpeellista pohtia ennen kuin ”suuremmat” tasa-arvo-ongelmat on ratkaistu. Itani sai aplodit, kun hän korosti, etteivät konkreettiset muutokset riitä, jos kulttuurinen ilmapiiri ei muutu. Kielenkäyttö vaikuttaa ajatteluumme ja sitä kautta ajatteluumme merkittävästi, ja vaikka sen muutos on hidasta, siihen on tärkeää panostaa.

Paneelin jälkeen kommenttipuheenvuoron piti paralympiavoittaja, valtion liikuntaneuvoston suunnittelija Toni Piispanen. Tasa-arvon edistäminen ei ole pelkästään liikuntasektorin asia, vaan ongelma on monen eri alan ja tahon yhteinen, jolloin siihen pitää pureutua yhdessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos ja väitöskirjatutkija Päivä Aalto-Nevalainen esitteli liikuntajohtajanaisten ja -miesten uramenestystä Suomessa käsittelevää, pian julkistettavaa väitöskirjaansa. Liikuntajohtajien uria on tarvetta tutkia, koska toiminta on ammattimaistunut liikunta-alan organisaatioissa ja nykyään palkattuja johtajia on alalla enemmän. Naiset ovat aliedustettuina liikunta-alan johtotehtävissä, vaikka he ovat miehiä korkeammin koulutettuja ja liikkuvat miehiä enemmän. Nais- ja miespuolisten liikuntajohtajien palkkaerot ovat merkittäviä etenkin kolmannella sektorilla: vaikka kaikki taustatekijät huomioitaisiin, palkkoihin jää selittämätön sukupuoliero. Naispuoliset johtajat ovat miehiä harvemmin naimisissa tai perheellisiä, he tekevät enemmän kotitöitä ja heillä on enemmän urakatkoja. Menestyminen myös liikunta-alalla vaatii naisilta suurempia ponnistuksia kuin miehiltä.


Liisa Ketolainen (vas), Minttu Korsberg, Leena Kummu, Ann-Christine Karhu ja Sari Kuosmanen.

100 tasa-arvotekoa -hankkeen projektipäällikkö Liisa Ketolainen Naisjärjestöjen Keskusliitosta esitteli hanketta ja erityisesti liikunta-aiheisia tasa-arvotekoja. Teot hän oli jakanut koulutus-, toiminta- ja asennevaikutustekoihin.

Minttu Korsberg Suomen Palloliitosta kertoi Naiset jalkapallojohtajina -koulutusohjelmasta, jota on järjestetty vuosittain vuodesta 2015 ja johon on osallistunut tähän mennessä 62 naista. Koulutusten myötä tiedetään, että naisjohtaja-ainesta löytyy, eli siitä naisjohtajien puutteessa ei ole kyse. Palloliitto on myös saanut palautetta, että koulutus on lisännyt naisten kiinnostusta johtotehtäviin. Sari Kuosmanen kertoi, että Olympiakomitea on jalostanut Palloliiton hyvää koulutuskonseptia Johtaa kuin nainen -hankkeessaan, jossa koulutukseen on yhdistetty mentorointia. Kiinnostusta koulutukseen on ilmaistu monilta tahoilta ja tämänvuotinen koulutus päätettiin kohdistaa luottamusjohtajille. Lajiliitoissa ei nimittäin välttämättä tiedetä, keitä seurojen hallituksissa istuu ja kuinka paljon niissä on naisia. Leena Kummu Suomen Paralympiakomiteasta esitteli Paralympiakomitean yhdessä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n kanssa kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11.10.2017 Helsingissä ja Rovaniemellä järjestämiä Tyttöjen Tie Tähtiin -liikuntakokeilutapahtumia. Vammaisia lapsia, etenkään tyttöjä, ei  kannusteta liikunnan pariin yhtä paljon kuin muita lapsia. Tapahtumien tavoitteena onkin kannustaa vammaisia tyttöjä mukaan liikunnallisten harrastusten ja urheilun pariin ja nostaa myös roolimallien kautta esille tyttöjen mahdollisuuksia liikunnan ja urheilun saralla.

Ylen Ann-Christine Karhu esitteli Yle Urheilun ja Yle Sportenin tasa-arvoselvityksen tuloksia ja Ylen toimenpiteitä niiden pohjalta. Yle on kartoittanut esimerkiksi, miten naiset ja miehet ovat esillä sen urheiluverkkosisällöissä, sekä mitannut naisten ja miesten saamia minuutteja Urheiluruudussa. Luvut ovat karua kuultavaa: Verkkojutuista naisia koskee 22 prosenttia, ja vain kuusi prosenttia jutuista on laadittu naisjoukkueista. Urheiluruudussa naiset saavat 27 prosenttia ruutuajasta. Yle valitsi nimenomaan verkkosisältönsä tutkimuksen kohteeksi, sillä se on uutisoinnin osa-alue, johon heillä itsellään on eniten valtaa, koska he tuottavat materiaalin itse; esimerkiksi Ylelle lähetettävästä ulkomaisesta kuvatarjonnasta 90 prosenttia on miehistä. Tämä valinnanvara ei tosin ole tarkoittanut, että sukupuolet olisivat sen tasaisemmin esillä uutisissa ja artikkeleissa.

Yle on ryhtynyt tasa-arvoa edistäviin toimiin esimerkiksi nostamalla Mestaruusputki-konseptissa naisten ottelut samalle viivalle miesten pelien kanssa: on vain luonnollista, että naisten saman tasoiset pelit saavat yhtä paljon ruutuaikaa kuin miesten pelit. Yle kehittää myös reaaliaikaisen verkkoseurannan työkalua, jonka avulla pystyy jatkuvasti seuraamaan, paljonko eri sukupuolet ovat esillä Ylen sisällössä. Toisin kuin monet urheilulajit, maastohiihto ja yleisurheilu ovat jo nyt tasa-arvoisia lajeja Ylen verkkosivuilla. Se johtuu siitä, että lajeissa on huippumenestyneitä naisia, mutta osaksi myös siitä, että näissä lajeissa miehet ja naiset kilpailevat samoissa kisoissa, jolloin näkyvyyttä tulee helpommin naisillekin.

Seminaarin lopuksi esitettiin kysymyksiä ja keskusteltiin. Esiin nousi esimerkiksi muistutus siitä, että muutos kohti tasa-arvoisempaa liikuntajohtamista lähtee ruohonjuuritasolta. Jotta tulevaisuudessa liikuntajohtajien joukossa olisi tasapuolisesti naisia, naisia tarvitaan harrastajissa ja järjestötoimijoissa, ja heidät pitää huomata ja nostaa esiin.

Suurkiitos opetus- ja kulttuuriministeriölle tilaisuuden järjestämisestä ja vahvasta tasa-arvotyöstä! Seminaarin esitysmateriaalit löytyvät Muutosta liikkeellä -sivustolta.


 
 
 
 
login Synergia Foxy