Siirry sisältöön
Etusivu
 
 
 
 
 

Ajankohtaista

09.08.2017

Keinokohtuja ja muita utopioita? Tasa-arvotekoja nyt ja 100 vuoden päästä

SuomiAreenan sateisessa perjantaiaamussa käytiin monipuolinen keskustelu tasa-arvon tilasta ja tulevaisuudesta, kun talouden, median ja politiikan ammattilaiset kertoivat näkemyksiään. Lue mikä presidentti Halosen mukaan yhdistää Trumpin Yhdysvaltoja ja Suomea, miten talouden tasa-arvoa voitaisiin edistää, mikä on Girls Takeover ja paljon muuta!

Tänä keväänä on ensimmäistä kertaa onnistuttu kasvattamaan lampaan karitsoja keinokohduissa. Pian tulee olemaan teknisesti mahdollisesti pitää entistä pienempiä keskosia hengissä siten, että keinoistukka hengittää sikiön puolesta. Miten voi olla mahdollista, että pian keinoistukka hengittää sikiön puolesta, mutta tasa-arvoasioita ei saada edelleenkään ratkaistua? Tätä kysyi tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Raassina keskustelutilaisuuden aluksi.

Raassinan mukaan usein ajatellaan, että synnyttäminen ja lastenhoito on naisen osa ja koska se on naisen osa, se määrittää naisen roolia myös muuten yhteiskunnassa. Siten keinokohtu, eli raskauden ja synnytyksen ulkoistaminen, voisi olla se, millä tasa-arvokysymykset ratkaistaan. Raassinalle tämä ei ole utopia, vaan dystopia. Tasa-arvon pitäisi olla ratkaistavissa ihan muilla kuin lääketieteen keinoilla. "On se nyt pirskatti, että sikiöitä voidaan kasvattaa keinorakenteissa, mutta tasa-arvokysymyksiä ei saada ratkaistua. En halua erottaa ihmisyydestä biologisia eroja. Tasa-arvo lähtee siitä, että yksilöt erilaisine ominaisuuksineen rakentavat yhteiskuntaa", Raassina sanoi.

Kunniapuheenvuoron käyttänyt presidentti Tarja Halonen pitää hyvin tärkeänä, että Suomi profiloituu kansainvälisesti tasa-arvokysymysten ajajana. Sekä Trump että Suomi ovat leikanneet kehitysavusta yli 40 %, mutta Suomi on säilyttänyt kehitysyhteistyössä hyvät prioriteetit, näiden kärjessä naisten ja tyttöjen aseman edistäminen. Vähemmillä rahoilla tehdään edelleen oikeita asioita. Halonen muistutti, että maailmassa on edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät pysty käyttämään esimerkiksi perheneuvontapalveluita, mikä saatiin Suomessa aikaan jo 50 vuotta sitten.

Halonen harmitteli sitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveys vaikuttaa olevan jatkuvasti kovin herkkä asia. Joissakin maissa asiaan puuttumattomuutta perustellaan sillä, että kyseessä on yksityisasia, vaikka samaan aikaan homoseksuaaleja tuomitaan kuolemaan. Silloin ei yhtäkkiä olekaan enää kyse yksityisasiasta. Tasa-arvoasioista ei voi valita vain niitä itselle ”kivoja” asioita edistettäväksi, koska se ei vie tasa-arvoa eteenpäin.

Halonen kertoi, että YK:n päämajassa New Yorkissa arvioidaan parhaillaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista. Suomi tuo keskusteluun mm. kokemuksia siitä, miten kehitystä toteuttamaan saadaan toimijoita yhteiskunnan eri aloilta. On tärkeää, että hallitukset ja valtionpäämiehet ovat sitoutuneita kestävään kehitykseen, mutta se ei riitä: kaikki ei ole hallitusten toimivallassa, vaan mukaan tarvitaan kansalaisjärjestöjä, yrityksiä ja yliopistoja.

Uskottava tasa-arvon edistäminen ulkomailla vaatii saman tekemistä kotimaassa. Jokaisella maalla on vielä tekemistä. Sukupuolten tasa-arvon pitää olla keskeisenä osana Agenda 2030:n toteuttamisessa, myös konkreettisissa toimenpiteissä ja mittareissa. Hoivavastuiden jakautuminen, taloudellisen ja poliittisen vallan jakautuminen, palkkaerot ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat Suomen ”syntilista”,  joka pysyy hämmästyttävän sitkeästi mukana.

Tasa-arvoasiat eivät saa olla myöskään vain yhden tahon vastuulla, vaan vastuuta on jaettava. ”Mitä useampia meitä on, sitä vähemmän nämä asiat tulevat yhden kannettavaksi”, Halonen muistutti. Me olemme todiste, siitä miksi tasa-arvo on tärkeä: tasa-arvon avulla on saavutettu paljon talouden, yhteiskuntarauhan ja muilla aloilla.

Presidentti Halonen toimii myös 100 tasa-arvotekoa -hankkeen kunniatoimikunnan puheenjohtajana.

Paneelin juontanut Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Eva Biaudet sanoi, että välillä kun masentaa, on hyvä katsoa suomalaisen naisliikkeen pitkää historiaa. Kovalla työllä on saatu paljon aikaiseksi. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi, vaan saavutukset ovat tulleet keskustelemalla, osoittamalla mieltä ja tekemällä yhteistyötä yli puolue- ja järjestörajojen.  

Biaudet muistutti, ettei tasa-arvo ole rakettitiedettä. Moniin kysymyksiin on jo olemassa vastaukset ja ne voitaisiin toteuttaa. 

Ylen urheilua koskeneessa tasa-arvoselvityksessä katsojat ilmoittivat olevansa melko tyytyväisiä tasa-arvon toteutumiseen, vaikka lukuja tarkastelemalla tasa-arvossa voitiin havaita puutteita. Tasa-arvo-ongelmille ollaan siis välillä myös sokeita. 

Biaudet'n mukaan Suomessa, myös eduskunnassa, saa usein kuulla, eikö tasa-arvo jo riitä. Eikö tilanne ole jo riittävän hyvä? Tasa-arvo ei kuitenkaan ole absoluuttista, vaan suhteellista.


Paneelikeskustelun aloittanut Yle Urheilun päällikkö Panu Pokkinen sanoi kuulevansa usein, ettei naisten urheilu kiinnosta ihmisiä. Väite on kuitenkin väärä. Esimerkiksi Kaisa Mäkäräinen oli monta vuotta ylivoimainen ykkönen Suomen kiinnostavimpien urheilijoiden listalla. Samoin katsojaluvuissa monissa lajeissa naisurheilu vetää vähintään yhtä hyvin kuin miesurheilu. On paljon luuloja siitä, miten asiat ovat. Siksi Yle lähti urheilun tasa-arvon parantamisessa siitä, että ensin pitää tietää, miten asiat todella ovat. Siksi kevät käytettiin asian selvittämiseen. Nyt kun selvityksen tulokset ovat tiedossa, on tavoitteita helpompi asettaa. 

Selvityksen tulokset olivat itse asiassa odotettua parempia. Yksilölajien uutisoinnissa urheilijat ovat jo nyt melko tasa-arvoisessa asemassa. Yleisurheilussa ja hiihdossa ollaan uutisointi on 50/50. Kaikissa joukkue- ja palloilulajeissa on sen sijaan vielä paljon parannettavaa, jotta naisten urheilu pääsee samalla tavoin esiin kuin miesten.

"Kyse ei ole mistään armopalojen antamisesta naisurheilulle. Luvuista  näkee, että naisurheilussa on vielä sellainen potentiaali, jota ei osata  hyödyntää. Yle haluaa olla Suomen johtava urheilumedia naisten urheilussa", Pokkinen linjasi.

Pokkisen mukaan suurin ongelma tasa-arvon edistämisessä onkin luulottelu. Ensin pitää laittaa mittarit kuntoon ja sitten lähteä tavoitteellisesti etenemään niitä kohti.

"Mutta lupaan, että tuotamme edelleen myös pettymyksiä! Matka on pitkä", Pokkinen huvitti yleisöä. 


Norden yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäisen mielestä myös taloudessa suurin ongelma ovat mittarit tai oikeastaan niiden puute. Eduskunnassa talouden vaikutyksia pohdittaessa huomattiin, ettei tasa-arvon toteutumisen arviointiin ole mittareita eikä tällä hetkellä esimerkiksi valtion budjetista tehdä sukupuolivaikutusten arviota. Jos ei arvioida, miten talouspolitiikka vaikuttaa sukupuoliin, ei voida myöskään tietää mikä politiikka olisi hyvää tasa-arvopolitiikkaa.

Kärkkäinen piti jopa absurdina sitä, että esimerkiksi viime syksynä Nordea oli ainoa taho, joka teki budjetista sukupuolivaikutusten arvioinnin. Ei riitä, että hallitusohjelmassa lukee, että Suomi on tasa-arvoinen maa. Kaikki politiikka lähtee mittareista: siitä, että tiedetään mikä tilanne on nyt, mitkä ovat vaihtoehdot ja mikä vaihtoehdoista on paras. Jos ei tiedetä miten uudistus - oli kyse sitten sosiaaliturvasta tai vanhempainvapaista - vaikuttaa miehiin tai naisiin, ei tiedetä myöskään mikä olisi tasa-arvon näkökulmasta oikein. Ilman mittareita tavoite on turha. Ratkaisu on onneksi yksinkertainen: mittarien rakentaminen. Tämän edistämiseksi tehdäänkin työtä ja hallitus pyrkii kehittämään sukupuolivaikutusten arviointia. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä taloustieteen ja tasa-arvotutkimuksen välillä.

Eva Biaudet’n kysymykseen kilpailukykysopimuksen vaikutuksista Kärkkäinen vastasi kikyn olevan hyvä esimerkki siitä, ettei asioita pidä tarkastella liian lyhyellä perspektiivillä. Uudistuksiin pitäisi investoida hieman enemmän. Uudistukset voivat maksaa lyhyellä tähtäimellä, jos niiden tulevaisuudessa tuoma arvo on suurempi. Talouspolitiikassa näkyy kuitenkin valitettavan usein se, että vaikutuksia halutaan vaalikauden sisällä.

Helsingin kaupungin apulaispormestari Nasima Razmyar kertoi saavansa tasa-arvosta puhuessaan kuulla uteluja siitä, miten tasa-arvoasiat ovat Razmyarin synnyinmaassa Afganistanissa. Se on Razmyarin mukaan absurdia. Suomen ei pitäisi verrata itseään Afganistaniin tai mihinkään muuhun maahan, joka on naisille maailman huonoimpia paikkoja elää. Suomen pitää olla maailman parhaita maita. Siinä kehityksessä mukana pysyminen vaatii kuitenkin nykyistä aktiivisempia toimia.

Razmyar toivoo perhevapaauudistukseen isoja ja konkreettisia muutoksia. Perhevapaiden tasaisempaan jakamiseen ei tarvita enää edes niitä mittareita. Tutkimustulokset ovat jo olemassa ja ongelman syyt tunnetaan tasan tarkkaan. Keinot ja ratkaisut ovat olemassa, asia on kiinni enää vain poliitikoista.

Sukupuolittunut rooliajattelu lähtee jo varhaiskasvatuksesta. Siihen pitää saada muutoksia. Varhaiskasvatuksessa tehdään upeaa työtä, mutta edelleen näkee myös sellaista ajattelua, että tytöt korjaavat astiat ja pojat menevät ulos leikkimään. Tällaisesta ajattelusta pitää päästä eroon. Suomalaiset tytöt ovat maailman parhaita matematiikassa, mutteivät silti hakeudu teknisille aloille. Se on kansantaloudellisestikin ongelma.

Razmyar toivoi myös, ettei miehen tarvitsisi olla erityisen rohkea ajaakseen tasa-arvokysymyksiä. Tasa-arvokeskusteluissa miehiä nostetaan usein esiin ja kehutaan mukanaolosta. Osallistuminen onkin hienoa, mutta niin kauan kun nämä miehet ovat hienoja yksilöitä omassa seurassaan, tasa-arvo ei mene kovin paljon eteenpäin. Työtä on edessä vielä erittäin paljon.

Eva Biaudet huomautti, että naisjärjestöt yli puoluerajojen ovat jo vuosia ajaneet perhevapaisiin 6+6+6-mallia. Nyt kuitenkin monet ammattijärjestöt ja puolueet ovat sanoneet, ettei toteutettava malli saa maksaa mitään. Razmyar totesi, että moni vastusti varmasti aikoinaan myös peruskoulua. Kyllähän sekin maksoi ja maksaa edelleen, mutta se on maksanut itsensä takaisin. Perhevapaiden jako on ihan sama asia. Se tulee maksamaan itsensä takaisin moninkertaisesti.


Planin lastenhallituksen jäsenet Nea Baarman ja Aino Vehkavaara kertoivat kansainvälisestä Girls takeover -tempauksesta, joka toteutetaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomessa. Tempaus on Planin tasa-arvoteko osana 100 tasa-arvotekoa -hanketta. Tempauksessa lastenhallituksen tytöt ottavat päivän ajaksi haltuun politiikan ja talouden johtopaikkoja. Kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11.10.2017 toteutettavaan tempaukseen ovat jo lupautuneet mukaan mm. pääministeri Juha Sipilä ja EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies. Viime vuonna globaalissa tempauksessa oli mukana mm. Nepalin presidentti. Tänä vuonna tavoitteena on vallata maailmanlaajuisesti 500 johtopaikkaa. Tempauksella halutaan tuoda esiin tyttöjen potentiaalia, mutta myös sitä, että tyttöjen on usein poikia vaikeampi päästä johtotehtäviin. Suomessa tasa-arvo on paljon paremmalla tolalla kuin monissa muissa maissa, mutta täälläkään tasa-arvo ei vielä toteudu. Baarman ja Vehkavaara toivovat, että tällä symbolisella, mutta konkreettisella tempauksella saadaan innostettua tasa-arvotoimintaan kaikkia suomalaisia ja erityisesti johtajia ja päättäjiä. He haluavat myös rohkaista kaikkia nuoria, ja erityisesti tyttöjä, tarjoamalla samaistuttavia esikuvia. "Me voidaan saavuttaa mitä vain. Me voidaan olla vaikka tietotekniikkayritysten toimitusjohtajia, jos ei anneta sukupuoliroolien tulla tielle", Baarman ja Vehkavaara sanoivat. 


Keskustelijat olivat yksimielisiä toiveessaan siitä, ettei erillisiä tasa-arvopaneeleja enää 100 vuoden päästä tarvittaisi, vaan, kuten Panu Pokkinen totesi, tasa-arvo olisi sisäänrakennettuna eri muutosprosesseissa.

Olli Kärkkäinen arveli, että sadan vuoden päästä vastaavassa paneelissa tarkastellaan historiaa ja sitä, millä toimilla nykytilanteeseen päästiin. Taustalla on iso skriini, jolla tasa-arvomittarit osoittavat tapahtuneen kehityksen. Sitten ihmetellään, miten tasa-arvon toteutumisessa kesti niin kauan. Tasa-arvomittareista voisi olla vaikka suomalaiseksi vientituotteeksi.

Presidentti Halonen muistutti demokratian olevan prosessi. Mikään ei pysy, jos siitä ei pidä huolta. Asioista on huolehdittava senkin jälkeen, kun ne eivät ole enää kauhean uusia. Nasima Razmyar totesi, että uusia asioita tulee ratkaistavaksi jatkuvasti. Suomi muuttuu, maailma muuttuu, suomalaiset muuttuvat. Razmyar haastoi myös nykyisiä nuoria naisia toimeen. Jotta meillä on nyt ne oikeudet kuin mitä meillä on, monet ovat nälkälakkonsa pitäneet ja työtä tehneet. Pitää olla solidaarisia tuleville sukupolville eikä vain porskuttaa eteenpäin ”omilla saavutuksilla”.

Nea Baarman ja Aino Vehkavaara huomauttivat että vaikka tilaisuudessa puhuttiin Suomen tilanteesta, ei ole olemassa mitään erillistä Suomen tasa-arvoa. Tasa-arvoa pitää edistää globaalisti. Suomi ei elä kuplassa ja täälläkään tasa-arvo ei voi koskaan täysin toteutua ennen kuin se toteutuu kaikkialla muuallakin.

Keskustelutilaisuus ”Keinokohtuja ja muita utopioita? Tasa-arvotekoja nyt ja 100 vuoden päästä” järjestettiin Porissa perjantaina 14.7.2017 klo 10.00-11.15. Tilaisuuden järjestivät tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja Naisjärjestöjen Keskusliitto.

Katso koko keskustelu täällä!



 
 
 
 
login Synergia Foxy